Minä ja mun Crossfit

Posted: Touko 3, 2014 in Uncategorized

Jo kymmenen vuoden ajan olen ollut kiinnostunut lajista nimeltä Crossfit. Sain enemmän tietoa siitä muistaakseni vuonna 2004, keho.netin perustajan ja Crossfit-valmentajan Antti Akonniemen kautta. Kokeilin erästä benchmark-treeniä ja olin koukussa. Kyseinen treeni oli nimeltään Cindy, jossa 20 minuutin ajan tehdään tauotta 5 leuanvetoa, 10 punnerrusta ja 15 kehonpainokyykkyä. Taisin saada 13 kierrosta ja orastavan sydänkohtauksen, mutta into syttyi heti. Opettelin kippileuat, thrusterit ja hankin kahvakuulia. Tutkin Crossfitin viralliselta sivulta erilaisia treenejä ja tein niitä mihin kykenin. En kokenut osaavani riittävää tekniikkaa painonnostoliikkeisiin (vieläkään sitä ei ole), eikä minulla ollut voimistelurenkaita, kelkasta puhumattakaan, joten monet valmiit treenit jäivät kokeilematta.

WP_20140503_11_21_45_Pro

Sitten koko asia unohtui pariksi vuodeksi ja keskityin työntekoon erään EU-hankkeen parissa sekä opettamaan kirjallisuutta ja kirjoittelemaan kirja-arvosteluita. Eli istuin ja pyöritin paperia. Salikortti oli, mutta kävin kolmen vuoden aikana melkoisen harvakseltaan. Vuonna 2008 palasin Ouluun ja menin Kuntoklubi Profeelille treenaamaan ja pian myös töihin. Siellä muistin uudelleen Crossfitin ja kaverini Jorin kanssa aloimme ominpäin kehittämään kehonpainotreenejä.

Aloin etsiä uusia treenejä. Suosikikseni nousi Murph. Siinä juostaan maili (1600m), vedetään 100 leukaa, tehdään 200 punnerrusta ja 300 kyykkyä. Lopuksi juostaan toinen maili. Ensimmäisellä kerralla aikaa meni 1 tunti ja 59 minuuttia. Juoksin kuin hullu (siinä vaiheessa kävelyvauhtia), että selvittäisin sen alle kahteen tuntiin. Viime vuonna se meni jo reilusti alle tuntiin. Puhuin salilla että 45 minuuttiin, mutta en ole ihan varma. En jaksa etsiä treenivihkoa tuolta ajalta. Crossfitin innoittamana olen myös vetänyt 500 leukaa kahdessa tunnissa, sekä monta muuta kummallista asiaa.

Kun Crossfit Oulu avattiin pari vuotta sitten, olin ensimmäisten joukossa ovella (en kirjaimellisesti, mutta silti). Tänään kun siitä ovesta astelin ulos, näytin tältä:

WP_20140503_001

En ole lajissa mitenkään erityisen hyvä, johtuen siitä, etten harjoittele tarpeeksi. Puolet treeneistäni on perusvoimatreeniä salilla. Crossfit-treeneissä käyn pari kertaa viikossa. Ne ovat yleensä mahtavia tapahtumia, vaikka saankin siellä kokea olevani täysi aloittelija joka kerta. Tai ehkä juuri siksi.

Toki Crossfitin perusajatus on hyvä kunto kaikilla osa-alueilla, hyvä liikkuvuus ja hyvät kehonkäsittelytaidot, eikä mitään ominaisuutta tarvitse hallita hirvittävän hyvin (paitsi jos kilpailee). Siksi on ihan ok olla vähän tumpelo, kukaan ei pidä sitä huonona asiana. Minäkin olen omalla salillani valmentaja, mutta Crossfit Oulun ovesta astuessani kuuntelen, mitä Antti, Essi, Janne, Miro tai Jenni sanovat. Yritän oppia, kun kerran jaksavat minua yrittää opettaa.

En osaa kunnolla hypätä narua (tuplahyppyjä), painonnostoliikkeet ovat teknisesti kamalia, maasta ei vieläkään nouse 200kg. Leuanvedossa olen hyvä. Lisäpainoleuanvedossa ykkösmaksimi taitaa olla ollut parhaimmillaan 52,5kg. Toistoleuanvedossa parikymmentä menee kyllä ja kippaillen tietysti paljon enemmän. Burpee on mahtava liike – olen löytänyt siihen niin nopean tekniikan, että ihan päätä huimaa pelkkä ajatuskin.

Ja koska tykkään lajista itse, lainaan siitä ominaisuuksia ja välineitä valmennukseeni.

Suurin merkittävä syy Crossfitin suosioon ainakin minun näkökulmastani on yhteisöllisyys ja hyväksyntä. Vaikka Crossfit on alusta alkaen saanut kuraa päälleen milloin mistäkin syystä – kippausleuoista rhabdomyolyysiin – unohtuvat kriitikoilta eri treenityylejä vertaillessa Crossfitin ne piirteet, jotka ovat ohjelmoinnin ja suoritustekniikoiden ympärillä.

Salilla ollaan monesti koko perheen voimin. Crossfit Kids -treeneissä perheen pienimmät ja keskikokoiset mylläävät ohjatusti menemään, aikuisten vetäessä treenejään voivat samat muksut leikkiä legoilla tai roikkua voimistelurenkaissa. Vauvatkin viihtyvät mainiosti kun isä ja äiti treenaavat. Kukaan ei paheksu tai, kuten meidän perheellemme kävi, tee lastensuojeluilmoitusta.

WP_20140503_11_14_01_Pro

Hemmo-koira vahtii ja tervehtii jokaisen tulijan. Kuvassa poikani kummastelee, mihin karvakaveri katosi. Taustalla salin omistaja/valmentaja Antti Kylänpää rentoutuu.

WP_20140406_12_23_10_Pro

Kaikki moikkailevat ja suurin osa tietää toistensa nimetkin, vaikka arkiset univormut on riisuttu ja vaihdettu Crossfittaajan univormuun: painonnostokenkiin, shortseihin, Under Armourin ja Roguen vaatteisiin, Reebokin kenkiin. Kravatti tai poliisin haalari on ripustettu pukkariin. Minä olen sama Marko, vaikka olisin myyntineuvottelija tai valmentaja. Joku voi olla ulkomaailmassa huomaamaton rivityöläinen liukuhihnalla, mutta salilla kaikki huutavat kannustuksia kun hän tekee viimeisiä toistojaan. Tavallisella salilla tämmöistä harvoin näkee.

Itse tykkään tehdä välillä yksin, kuulokkeet päässä sitä hauiskääntöä ja hypertrofiaa tavoitellen vemputan laitteissa. Välillä treenaan omalla pihalla. Tähän kuvioon Crossfit tuo hyvän lisän ja mausteen, suosittelen kokeilemaan, ilman ennakkoluuloja.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s