Miksi dieetit epäonnistuvat?

Posted: huhtikuu 6, 2014 in Uncategorized

Otsikko sen jo sanoo: dieetit epäonnistuvat. Tai eivät dieetit, vaan diettaajat. Eihän mikään kokoonpano ruokaa sellaisenaan ole väärin, jos se on ohjattu sopivaan tarpeeseen sopivalle ihmiselle. Usein näin ei ole. Tähän on parikin syytä.

WP_20140328_11_27_46_Pro

Valmiit ja ehdottomat ruokavaliot, joita voi saada valmentajilta tai vaikka tulostaa netistä, ovat useimmiten täysin päinvastaisia kuin se ruokavalio, jota olet vapaasta tahdostasi käyttänyt. Enkä tarkoita mitään lentoemäntädieettejä tai veriryhmädieettejä, vaan ihan päteviä ja sopivia ja järkevästi laadittuja ruokavalioita, joissa on makrot ja mikrot kohdillaan. Jos ero entiseen on liian suuri, hyväkään ruokavalio ei toimi.

Esimerkki: Pirjo 45v on syönyt kahdenkymmenen viime vuoden ajan yhden lämpimän ruuan päivässä, yleensä iltapäivällä tai illalla, venyttäen siihen saakka jaksamistaan aamukahvilla, lounassämpylällä, Nutrilett-patukoilla ja karkilla (kaksi edellistä kun kumoavat toisensa, kuten Coca cola Light kumoaa ranskalaiset). Nyt hän on valmis elämänmuutokseen, aloittaa kuntoilun ja pyytää ruokavalion. Hänen käteensä tuodaan paperi, jonka mukaan hänen tulisi syödä viisi kertaa päivässä, aamiaisesta alkaen. Innostus on kova ja ruokavalio asetellaan jääkaapin oveen hedelmää esittävällä magneetilla. Hiljalleen se peittyy muihin muistilappuihin. Miksi?

Ehkä parina aamuna Pirjo jaksaa nousta ja tuijottaa puurokattilaa, mehukeittoa, rahkaa tai mitä tahansa listassa lukeekaan. Ajatus alkaa ällöttää jo edellisenä iltana. Varsinkin kun on tiedossa parin tunnin päästä jo välipala, sitten lounas, sitten taas välipala…

WP_20140406_23_25_53_Pro

Kun sitten kolmantena arkiaamuna aamiainen jää välistä, Pirjo vaihtaa vapaalle. Hän jättää lounaankin välistä, koska ”kaikki meni jo pieleen”. Ja päättää aloittaa seuraavana aamuna uudestaan. Tai ehkä mieluummin maanantaina.

Vika on tietenkin siinä, että Pirjon pitäisi opetella monta uutta asiaa heti. Tämän vuoksi ruokavalion mukana pitäisi tulla se valmentaja, joka selvittää nykyiset syöntitottumuksen ja kuilun ihanneruokavalioon. Tätä kuilua on kavennettava asteittain.

On mietittävä miksi Pirjo ei syö. Ja jos vähän söisi, mihin aikaan päivästä yhden välipalan voisi lisätä? Kun tämä toimii viikon, voidaan miettiä seuraavaa askelta. Jos tulee hätä, peruutellaan. Kunhan ei mene ”kaikki pieleen”.

Alussa sanoin, että dieettien epäonnistumiseen on parikin syytä. Toinen suuri syy on liika yksinkertaisuus tai liian suuri valinnanvapaus. Tämäkin liittyy ihmiseen, ei ruokavalioon. Esimerkki tähänkin: Perttu 32v on syönyt työmaaruokalassa jokaisena arkipäivänä ja tottunut saamaan vain vähän vaihtelevaa ruokaa. Kotioloissa hän syö samaa makaroonilaatikkoa kuin lapsetkin, aamulla ja illalla leipää. Jossain vaiheessa Perttu lihoi ja nyt on alkanut vaimo huomautella. Joko lähtee vaimo tai vatsa, Perttu järkeilee, ja päättää kokeilla lähtisikö vatsa ensin. Otetaan ruokavalio.

Pertulle lyödään eteen ruokavalio, jossa on useita toimivia malleja, erilaisia pähkinävaihtoehtoja välipaloiksi, kummallisia kasviksia ja outoja pullorasvoja. Jos ei pidä tästä, sen voi korvata tällä. Vaikeaksi menee. Kokkaustaidot ovat kehnot, joten eväiden teko takkuaa. Kaverit syövät työmaaruokalassa. Alkaa vituttaa.

Mitä Perttu kaipaa, on selkeys. Häneltä ei voi ottaa leipää pois noin vain. Eikä työmaaruokailua. Ei voi olettaa, että Perttu oppii pilkkomaan ruokansa, kun on saanut sen valmiina eteensä, äitien tekemänä ja mikron lämmittämänä. Mutta myöskään ei voi mennä kovin asteittain, sillä Perttu tarvitsee tuloksen nyt. Maha pois. Hänelle pitää räätälöidä oma ruokavalio. Selvittää mikä keittiössä onnistuu. Panostaa lisäravinteisiin. Pienentää annoskokoja. Lisätä liikuntaa.

Kolmas ja ymmärretyin epäonnistumisen syy on kuuriluontoisuus. ”Kunhan tämä on ohitse”. Jos ruokavalio ei maistu, lipsumisesta nauttii, vaikka tuntisikin omantunnontuskia. Pitäisi löytää kultainen keskitie, jolla jaksaa taapertaa heikommassakin fiiliksessä.

Ihannetapauksessa valmentaja löytää Pirjolle tai Pertulle tuon siirtymävaiheen oikeat sävelet ja muutos alkaa tapahtua. Pakottamalla se ei synny, vaan kuuntelemalla ja ymmärtämällä. Tuputtaminen ja saarnaaminen johtavat vastarintaan, myötäeläminen ehkä parempaan elämään.

PS. kaikki kuvissa esiintyvät ruuat olen syönyt itse. Paitsi tuon puukotetun banaanin, sen lavastin.

kommenttia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s