Keho viestijänä – kommenttia Hesarin artikkeliin

Posted: maaliskuu 10, 2014 in Uncategorized

Tänään kommentoin Hesarin juttua, joka löytyy TÄÄLTÄ.

Hesarin artikkelissa Ann-Mari Huhtanen kirjoittaa hämmentyneensä, että älykäskin ihminen voi haluta treenata ja omistaa vaikkapa keskimääräistä isommat lihakset. Istuvan keskiluokan piirissä siihen ei kummoisia lihaksia tarvita. Juttuun on myös haastateltu entistä kollegaani Taina Kinnusta (kollega… no, työhuoneet samalla käytävällä 15 vuotta sitten – sanotaan mieluummin, että Facebook-kaveriani). Kinnunen on ollut kehonmuokkauksen akateeminen äänitorvi jo vuosikausia. Ja innokas salillakävijä. Herranjestas sitä ryhtiä, kun Kinnunen asteli aikoinaan väitöstilaisuudessaan puhujakoroketta kohti. Istuin salissa ja tunnistin heti bodariryhdin.

Kuten tottakai tiedämme, lihakset eivät poissulje älyä tai toisinpäin. Vuosikymmeniä taaksepäin lihaksikkuus on voinut olla merkki ruumiillisen työn tekemisestä, joka ilmensi kuuluvuutta alempaan yhteiskuntaluokkaan. Madridissa huomasin, että ihmiset välttelivät aurinkoa, etteivät näyttäisi siltä, että joutuvat olemaan ulkona töissä. Rusketus merkkaa köyhyyttä. Kunnon bodarit ovat lihaksikkaita ja ruskettuneita eli köyhyysrajalla mennään ja kovaa.

Artikkelissa kuvailtu ilmiö näkyy saleilla myös henkilökohtaisen valmennuksen arkipäiväistymisenä. Asiakkainani toki on yrittäjiä, mutta myös tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, kotiäitejä, opiskelijoita. Kukaan ei vaikuta miljardööriltä, eikä sillä olisi suurtakaan merkitystä lopputuloksen kannalta.

Kaikenlainen harjoittelu ja kilpailuvietti on aina ollut etu työmaailmassa ja poliittisella uralla. Omistautuminen ja tahto kehittyä ja voittaa usein kielivät henkilön ominaisuuksista paremmin kuin ansioluettelo LinkedInissä. Toki tavoitteellinen työ saattaa vaatia vastapainokseen epätavoitteellista treenailua ja hengaamista salilla. Sekin on ihan ok. Salit ovat olleet savuttomia aikuisten kerhotiloja vuosikymmeniä, vastineena baareille. Samalla voi nostella vähän painoja.

Oli kyllä mukava lukea kerrankin valtavirran julkaisusta salitreeneistä ilman ”huolta” nuorisolle aiheutuvista syömishäiriöistä ja kehonkuvaongelmista. Nyt salitreeni ja ruokavaliolla kikkailu kiinnitettiin jälkimodernistiseen yksilökeskeisyyteen, jossa brändätään jo omaa ruumistakin. Eikä siihen tarvita silikonirintoja. Hieman pönäkämpi hauis riittää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s