Ensin pitää kaatua, jos haluaa nousta ylös

Posted: marraskuu 17, 2013 in Uncategorized

Oikea suoritustekniikka on tärkeää, tehtiin mitä tahansa liikettä. Niinkin yksinkertaiselta vaikuttava liike kuin hauiskääntö voi mennä pieleen (eli olkapäille), jos hosuu. Maastaveto, kyykky, seisten tehtävät hartiapunnerrukset ja rinnallevedot ovat suorastaan vaarallisia jopa nuorille treenaajille, jos ei opettele turvallista tapaa nostaa.

Kun aloitan uuden ryhmän yhteistreenit, teemme heti askelkyykkyjä, punnerruksia ja kahvakuulaliikkeitä. En neuvo mitään liikettä kovin tarkkaan, vaan ryhdymme tekemään. Viikkojen kuluessa korjailen yksittäisiä asentovirheitä, mutta aluksi annan tehdä vajaalla liikeradalla ja osittain väärinkin. Miksi ihmeessä?

Kuva

Ylikorjaamalla tappaa innostuksen ja saa aikaan olon, ettei osaa mitään. Keskityn ennemmin siihen, että treenaaja tekee omalla tasollaan kovaa treeniä – tietenkään en kannusta loukkaamaan itseään. Viikkojen ja kuukausien kuluessa nostan tekniikkatreeniin uudelleen liikkeitä, jotka ”olemme jo opetelleet”. Sillä kertaa haetaan liikkeeseen tarkennuksia.

Esimerkkinä kyykky. Ensimmäisinä kertoina keskitytään vain istumaan taaksepäin. Myöhemmin tarkastetaan jalkojen asentoa, lantiota, hengitystä, katseen suuntaa ja niin edelleen. Kyykkäämme satoja toistoja ennen kuin minkäänlaista lisäpainoa otetaan mukaan. Sitten eritellään goblet, etukyykky, takakyykky. Valakyykkyyn tutustutan edistyneet treenaajat, joilla liikkuvuus riittää. Heillekin puhun koko asiasta vasta, kun olemme treenanneet yhdessä kuukausia.

Minulle on tärkeää luoda onnistumisen ilmapiiri. Aina se ei tietenkään onnistu ja treenaaja kokee epäonnistuvansa haastavamman liikkeen suorittamisessa. Silloin kerronkin, ettei tarkoitus ole onnistua aina heti, vaan monet asiat vaativat vuosien kypsyttelyä. Suurimman osan ajasta kuitenkin haluan, että ryhmäläiset ja myös yksilötreenattavat voivat keskittyä rajuun treeniin suurimman osan ajasta. Tekniikkaa voi koko ajan parantaa, mutta täydellisyyttä on turha tavoitella muutamassa kuukaudessa. Olen treenannut painoilla yli kaksikymmentä vuotta ja lukenut ja testaillut kaikkea maan ja taivaan väliltä. Silti opin koko ajan uutta ihan perusliikkeistäkin. En usko, että kaikkitietäväksi koskaan ehdinkään.

Jos luulee tietävänsä jo kaiken, kannattaa vaihtaa alaa, oli se mikä tahansa. Tyytyväisyys ja ylimielisyys tappaa kehityksen.

Onnistumisen ilmapiiri saa treenaajan tulemaan seuraavaankin sessioon hyvillä mielin. Treenin aikana saa sanoa, ettei pysty. Siinähän minun työmaani on. Ei siinä, että keksin lennokkaita treenejä tehtäväksi, vaan siinä, että kun ei enää jaksa, tekee silti. Itsensä ylittäminen niissä tilanteissa luo sen onnistumisen ilmapiirin, joka ruokkii itseään.

Viime viikolla eräs asiakkaani kaatui maahan kesken askelkyykkysarjan, kun jalat eivät enää kantaneet. Mikä oli reaktio? Häpeä? Luovuttaminen? Ei. Ei sinne päinkään. Onnistumisen tunne. Sarja oli vedetty äärimmilleen. Vasta epäonnistuminen osoittaa todellisen onnistumisen. Tietenkään ei ole järkevää kaatua jokaisen sarjan päätteeksi, käyhän semmoinen jo kohta polviinkin. Joskus niin käy ja käyköön.

Jos onnistuu ihan aina, alkaa epäillä, ettei yritän tarpeeksi. Sekin on ongelma.

Treenaaja tarvitsee runsaasti onnistumista ja välillä muistutuksen, ettei pystykään ihan aina kaikkeen. Se jättää nälkää ja intoa jatkaa onnistumisen metsästystä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s