Miksi 40-vuotiaana ei voi urheilla tuplasti enemmän kuin 20-vuotiaana?

Posted: heinäkuu 14, 2013 in Uncategorized

Täytän ensi vuonna 40. Se ei yllätä minua kun katson peiliin. Naamassa on juonteita kuin Grand Canyonissa, ja kun alan miettiä mistä ja milloin olen minkäkin arven kroppaani saanut, joudun palaamaan edelliselle vuosituhannelle. Isoin arpi on sentään tämän milleniumin puolelta. Ikä ei vaikuta ainoastaan ihoon. Se menee ensin aivoihin. Sitä yllättää itsensä pohtimasta, mitä materiaalia jokin seinä on. Sitä miettii, onko viisaampaa tilata kerralla enemmän lämmitysöljyä. Tulee nimittäin halvemmaksi. Ja kaikki väsyttää eri tavalla. Syksyllä syntyy perheeseen yksi poika. Olen 50, kun hän on 10. Aika reilu faija. Toivottavasti minuun iskee joku kriisi ja hankin Ferrarin. Olisi pojalla koulussa lesottamista.

PhotoCrop_2012-09-15_07-23-10-

Neljäänkymppiin ei liity mitään coolia. Se on nuhjuisin ikävuosikymmen. Ja tämä ei liity pelkästään ”ruuhkavuosiin” tai ryppyihin tai alkavaan dementiaan. Se liittyy myös siihen, ettei ole enää kakskymppinen, eikä edes kolmikymppinen. Kroppa muistuttaa, jos ei muuten muista.

Olen treenannut jollakin tasolla yli puolet elämästäni. Aloitin pikkupoikana judolla, 14-vuotiaana innostuin kuntosalista, jossain välissä juoksinkin, pelasin sulkapalloa ja mitä näitä on. Saatoin pelata kaksi tuntia sulkapalloa ja mennä sen jälkeen salille. Parikymppisenä pystyi juhlimaan yöt läpeensä ja treenasi miten huvitti, silti tuntui että oli aina jossakin kunnossa. Nykyään jos jättää itsensä tuuliajolle, kunto romahtaa välittömästi. Missään nimessä en pelaisi sulista kahta tuntia ja menisi suoraan salille, paitsi jos joisin välissä harkitusti laaditun palautusjuoman ja tankkaisin tilaisuutta varten kaksi päivää hiilihydraatteja…

Kun viisitoistavuotiaana treenasin joka päivä pari tuntia ja pyöräilin joka paikkaan, en väsynyt lainkaan. Nykyään olen palasina, jos pitää treenata kovaa enemmän kuin kolmesti viikossa. Toki työni on sellaista, että treenattua tulee, mutta voin kertoa: palasina ollaan suurimman osan aikaa.

Olen 39-vuotias. Joudun oikeasti olemaan absolutisti, nukkumaan pitkiä yöunia, vahtimaan, että syön tarpeeksi ruokaa ja hillitsemään haluani treenata enemmän. Jos yksikin näistä herpaantuu, olen niin kipeä monta päivää, ettei mistään tule mitään. Kehoni ei salli enää oikoteitä. Pitää puksuttaa tällä traktorilla tien laidassa ihan rauhallisesti.

Miksi kroppa sitten ei kestä? No, hormonaaliset muutokset ovat vakavia, jos verrataan kakskymppisiä ja nelikymppisiä. Testosteronin eritys on romahtanut reilusti huippuvuosista, elämässä on huolia ja murheita eri tavalla ja ne nostavat kehon kortisolitasoja (stressihormoni). Toki sitä nostaa myös kahvinjuonti ja sitähän menee litratolkulla. Voiman lisääminen ja lihaskasvu onnistuvat tiettyyn rajaan, mutta koitapa saada joku uusi taito tai ketteryyttä… joutuu tekemään töitä sen eteen.

TOISAALTA: tunnen myös niitä nelikymppisiä, jotka eivät liiku muuta kuin autolla, kaatavat kitusiinsa viinaa ja tyydyttyneitä rasvahappoja. Ikätovereita, jotka koulussa juoksivat kovempaa tai hyppäsivät korkeammalle, ei saisi tänä päivänä edes solmimaan kengännauhojaan ilman happivajetta.

Joskus harmittaa, että lisääntyvä ikä tuo tietoa ja ymmärrystä, mutta vie lihaksista elastisuuden ja räjähtävyyden. Silti täytyy olla itselleen kiitollinen, että on jaksanut aina yrittää. Ilman loputonta liikkumista ja yrittämistä tilanne olisi vielä huonompi. En ole maailman paras juoksija, crossfittaaja, meloja, sulkapalloilija tai voimanostaja, mutta pystyn penkkaamaan yli 100 kiloa, tekemään muscle upin tangossa tai renkaissa, osaan punnertaa ja vetää leukoja vaivattomasti, osaan käyttää kahvakuulia, tankoja, käsipainoja, kuminauhoja, palloja, keiloja, naruja, kettinkejä, kelkkoja, renkaita ja vaikka puiden oksia treenaamiseen. Ja jaksan koska tahansa juosta 15 kilometriä.

WP_000245

Nyt tavoitteeni onkin, että pysyn kunnossa, kuntoutan vanhoja vammojani ja keksin ehkä uusia. Viiskymppisenä lupaan olla ainakin yhtä keskinkertaisessa kunnossa kuin tänään, mutta en ainakaan huonommassa.

kommenttia
  1. Minna sanoo:

    Tässäpä nuoremmallekin pohtimista 🙂

  2. sho(e)paholic sanoo:

    Oi olipa hyvin kirjoitettu ja hyvää asiaa! 🙂

  3. Peter Helin sanoo:

    Moi,

    hyvä teksti. Täällä 49 v mies joka harrastanut koko ikänsä. Voin sanoa että ei kannata luovuttaa.
    Harrastan edelleen judoa( lähinnä mattojudoa), vedän kuntonyrkkeilyjumppia 2 krt viikossa, karatea,
    vähän kuntosalia ja lenkkiä. Kroppaa operoitu viimeisen 10 vuoden aikana 4 kertaa.
    Voin sanoa että jokapäiväisistä kolotuksista ja vammoista huolimatta kyllä kannattaa.
    Kunto ja kropan ulkonäkö kuin 25 vuotiaalla. Harjoituksia kannattaa jaotella tarkasti jotta ne kuormittavat kehoa eritavalla ja tällä mahdollistetaan useampi harjoitus/viikko.
    Ruokavaliolla iso vaikutus ulkonäköön ja jaksamiseen. Sokerin ja vehnäjauhon poisjättäminen
    näkyy todella nopeasti.
    Mielestäni tärkeää löytää kaksi erilaista päälajia joita haluaa ja jaksaa harrastaa jotta
    liikunta on monipuolista. Tärkeintä kaikista on motivaatio ja sen säilyttäminen, ilman liikunnallista elämäntapaa
    ja siihen sitoutumista ei tuloksia synny.
    Tässä tämmöinen pienimuotoinen kommentti ”vanhemmaniän” harjoittelusta.

    T: Ranttu

    • Terve Peter! Piti jo kauan sitten kiittää kommentistasi ja vastata, mutta unohdin. Olen samaa mieltä, että monipuolisuus on tärkeää varsinkin aikuiselle. Keskittyminen yhteen lajiin johtaa helpommin loukkaantumiseen ja tympääntymiseen. Itse käytän jonkin verran sokeria ja vaaleita jauhoja, mutta esimerkiksi alkoholista olen luopunut kokonaan jo pari vuotta sitten. Mitä vähemmän myrkkyjä kehoonsa ottaa, sen paremmin voi. Toivotan sinulle huikean hyviä treenejä vielä kymmeniksi vuosiksi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s