Tavoitteen asettaminen johtaa epäonnistumiseen

Posted: kesäkuu 7, 2013 in Uncategorized
Avainsanat:, , ,

Kirjoitukseni otsikko on vähän raflaava, mutta totta. Jos et koskaan aseta tavoitetta, etkä pyri mihinkään, et myöskään epäonnistu. Liian suuren tai epärealistisen tavoitteen äärellä epäonnistuminen vielä menee, mutta entäpä jos epäonnistut pienessä tavoitteessa?

”Aion laihtua 5kg kolmessa kuukaudessa.” Helppo homma, siitä vain suunnittelemaan ja toteuttamaan aikataulua. Kiire ei tule ja nälkää ei tarvitse kärsiä. Mutta kun aikaa ja kalentereita kuluu ja määräpäivä lähestyy, etkä ole kunnolla edes aloittanut dieettiä, alat tuntea olevasi epäonnistunut. Ehkä yrität jotain pikadieettiä. Paastoat. Saunot ja googletat lentoemäntädieettiä. Äkkiä kolme kuukautta on kutistunut viikoksi ja tuloksesi on +2kg. Helposta tavoitteesta huolimatta epäonnistuit. Eipä paljon huvita enää kärsiä ja laihduttaa, kaikkea on kokeiltu ja mikään ei toimi. Niinpä niin.

Helppojen tavoitteiden ohella toinen synti ovat liian vaikeasti saavutettavat tavoitteet. Epärealistisuus on hyväksi ihmisille, joille se sopii ja jotka tekevät kovasti työtä päästäkseen maaliinsa. Meitä on kuitenkin moneen junaan. Eivät kaikki voi päättää elämänsä suuntaa viisitoistavuotiaana ja sitten vain toteuttaa tavoitteensa yksi kerrallaan.

Tavoitteiden asettaminen johtaa epäonnistumisiin. Epäonnistuminen ruokkii epäonnistumista. Jos epäonnistut tai huomaat, että asettamasi aikaraja lähestyy, eikä valmiilta näytä, petyt. Tunnet pettäneesi itsesi ja Facebook-kaverisi, joille lupasit laihduttaa jos 100 tykkää.

Olen viimeisen viiden vuoden sisään vetänyt kymmeniä laihdutusryhmiä, joissa on ollut satoja osallistujia. Miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Kaikilla on ollut ylipainoa 10-60kg. Laihduttamisessa perinteisesti halutaan laihtua tiettyyn pisteeseen. Suurimmalle osalle se on jokin irrationaalinen lukema: ”Haluan painaa alle 60kg.” Toisille se voi olla mahtuminen farkkuihin, jotka osti kesätyörahoillaan ja joiden lahkeet mastoon kiinnittämällä voisi purjehtia hyvällä säällä pitkäänkin. On realistisia, liian realistisia ja epärealistisia tavoitteita. Mistä sitten tietää, onko oma tavoite jotakin näistä?Helppoa. Realistisen tavoitteen tunnistaa siitä, että sen saavuttaa määräajassa. Liian realistinen on helposti saavutettu, eikä tuota tyydytystä ja epärealistinen jää saavuttamatta ja johtaa epäonnistumisen kokemuksiin. Kaikista maailmassa asetetuista tavoitteista realistisia on varmasti hyvin vähän.

Tavoitteenasettelussa suurin ongelma on se, että tavoite asetetaan jonkun toisen perspektiivistä.

”Mieheni mielestä olen lihava.”

”Joka puolella näen kauniita ihmisiä ja tunnen itseni vajaaksi.”

”Nuorempana olin hoikempi ja kauniimpi.”

Tällaisiin ajatuksiin olen törmännyt laihdutusryhmissä. Ensimmäisen kommentin kertojaa kehotin vaihtamaan miestä, niin ongelma poistuu. Mies oli huomautellut jo pitkään, vaikka ei kuulemma itsekään ollut mikään hoikka poika. Jos mies on tuommoinen, niin miksi hänen mielikseen pitäisi yrittää mitään? Omaksi ilokseen ja terveytensä vuoksi voi kyllä laihtua.

Monet kokevat peilikuvansa tai muut ihmiset kilpailijakseen. Mielikuva itsestä teini-iässä on haalistunut idealistiseksi. Silloin olin kaunis. Niinpä kyllä ja silloin olit ahdistunut jostain muusta. Asiat ovat vain uudessa perspektiivissä ja ihmisen muisti valikoiva. Liian usein syy yritykseen laihtua on alunperin väärä. Jos asettaa tavoitteen, eikä oikeasti itse halua sitä saavuttaa, ei sitä tule saavuttamaankaan.

Maailma alkaa olla täynnä itseensä tyytymättömiä ihmisiä, joilla on varaa syödä itsensä sairaaksi. Jos todella haluaisi olla hoikka ja elää terveellistä elämää, eikö silloin jo eläisi sitä NYT?

Jos haluaa saavuttaa jotain, täytyy ensin olla varma, että todellakin haluaa sitä itse. Ja jos haluaa sitä itse, täytyy miettiä, jaksaako sen eteen tehdä tarpeeksi. Tässä ei pelkkä innostus riitä. Niistä sadoista laihdutusryhmäläisistäni alkuperäisen tavoitteensa saavuttaa noin 10%. Lähelle pääsevät lähes kaikki. Toinen 10% luovuttaa kokonaan jo varhaisessa vaiheessa.

Huonompi uutinen on se, että kun ”projekti” on hoidettu, sekin onnistunut 10% on edelleen tulilinjalla. Jos paino palaakin lähtölukemiin muutaman vuoden sisään, ei auta että on alunperin saavuttanut tavoitteensa. Epäonnistuminen tulee viiveelläkin!

Kirjoituksellani en halua sanoa, että ei kannata edes yrittää, koska pieleen menee. Tarjoan ennemminkin ratkaisua.

Suurimpia ongelmia tavoitteen asettamisessa ovat siis nämä:

  • Tavoite ei ole täysin oma
  • Tavoite on aikataulutettu (väärin)
  • Tavoite on irrallaan muusta elämästä

Mieti mitä oikeasti haluat ja mitä olet valmis oikeasti tekemään sen eteen. Peilaa sitä sitten siihen, miten olet toiminut tähän asti. Liian suuret muutokset eivät vain toteudu. Ja unohda mitä muut sinusta ajattelevat. Ei ketään kiinnosta. Jokainen tuijottaa omaa naamaansa luokkakuvassa.

Kun tavoite aikataulutetaan, pitää varautua takaiskuihin. Ja täytyy muistaa myös se, että vaikka aikataulussa pysyisi ja saavuttaisi tavoitteensa, voi esimerkiksi laihduttaja epäonnistua takautuvasti vielä vuosien päästä. Mikään dieetti ei tuota pysyviä tuloksia. Ja lopulta: sido tavoitteesi osaksi omaa elämääsi. Ei irrallisia projekteja! Päälleliimattu projekti on kuin vieras, joka ei älyä lähteä. Jossain vaiheessa hermo menee.

Ja kun hermo menee, hienotkin tavoitteet ja aarrekartat ja visualisoinnit lentävät romukoppaan. Epäonnistumisen jälkeen joutuu toipumaan pitkään, ennen kuin uskaltaa taas aloittaa alusta. Se on moninverroin raskaampaa siinä vaiheessa.

Kuva

Kuvassa onnistujia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s