Istutaanpa alas ja laitetaan aivot kiinni

Posted: Touko 19, 2013 in Uncategorized

Edellisessä postauksessani sivusin tätä aihetta jo, mutta oma suorituskeskeinen elämäni vaati sen verran paljon huomiota, että tarkempi käsittely piti jättää myöhempään. Olen muutama päivä sitten lopettanut siistin sisätyöni, johon heräsin jokaisena arkiaamuna ja vietin aikaani 8-16 seinien ja sermien takana, ergonomisessa työtuolissani, ergonomisesti asetellun työpöytäni ja näyttöni edessä, puhuen puhelimeen ja kirjoitellen tärkeitä sähköposteja. Nousin tuolistani vain jos hain lisää vettä tai kahvia, kävin hätäisellä lounaalla samassa rakennuksessa. Joskus en nähnyt päivänvaloa lainkaan, kun talvipimeällä menin toimistolle ja poistuin auringon jo laskettua. Toimiston ikkunasta näkyi toinen toimistoikkuna.

Hesarissa oli jokunen viikko sitten kirjoitus Istuminen tappaa. Jutussa keskityttiin siihen, millaisia fyysisiä haittoja istumisesta seuraa. Toki tämäkin asia on kiinnostava, mutta en puutu siihen, koska sitä on pyöritetty vähän siellä sun täällä ja jokainen asiaan puuttuva on jo päättänyt ”aloittaa uuden elämän” tai ”muuttaa tapojaan pysyvästi”, kunnes unohtaa asian ja keksii jotain muuta. Minusta tärkeämpää ja vaarallisempaa on se, että istuminen tappaa meidän aivomme: tunteemme, ajattelumme ja mielikuvituksemme.

Istuminen työpaikalla ja kotona johtavat siihen, että (ja nyt siirryn käyttämään toista persoonaa voimistaakseni sanomaani, aivan kuten urheilijat kertoessaan miksi epäonnistuivat) pian et huomioi mitään liikkuessasi istumapisteiden välillä. Siirryt toimistoistumisesta autoistumiseen ja siitä keittiöistumiseen ja lopulta sohvaistumiseen. Et kuitenkaan vain istu ja ole. Sekin saattaisi olla jo hyväksi: istahtaa joskus alas miettimään maailmaa ja elämää. Eipä ei, sinä istahdat tietokoneen eteen, iltapäivälehden eteen, kaljan eteen, television eteen. Istujana lakkaat ajattelemasta itse. Jaat facebookissa jonkin facebookista löytämäsi meemin, jossa siteerataan Paulo Coelhoa. Välillä jaat linkin iltapäivälehden nettiversioon. Linkissä kerrotaan, että Kim Kardashianilla on entistä isompi takalisto ja se on hyvä tai huono asia. Sinulle annetaan valmiina jopa mielipiteet.

Toki meistä on tullut istuvana kansana mediakriittisiä, taitavia tiedon etsijöitä ja jakajia. Mehän olemme kaikki toimittajia! Tai ainakin vähintään kolumnisteja. Tai pienimmässä mittakaavassa niitä paulo coelhoja. Istumme kertomassa toisillemme, että ulkona sataa.

Kuva

Tajusin tämän istumisasian kunnolla vasta kun lopetin istumisen. Työnantajani käynnisti YT-neuvottelut ja minullekin tarjottiin mahdollisuutta ottaa hatkat etukäteen, ennen kuin potkuja alettiin antamaan. Aikaisin irtautuville lyötiin ”paketti” käteen. Tämä tarkoitti sitä, että minun ei tarvitsisi mennä loppuvuonna päivätöihin ja voisin keskittyä valmennushommiini sekä viettämään aikaa perheeni kanssa. Meille on syksyllä syntymässä lapsi (järjestyksessää kolmas tässä kokoonpanossamme) ja nyt minulla on mahdollisuus olla lapsen ensimmäiset kuukaudet kotona sen sijaan, että painaisin kahta-kolmea työtä ympäri vuoden, kuten tähän asti. Kävisin istumassa vähän siellä sun täällä ja samalla lapseni jäisi minulle vieraaksi ja oppisi kävelemään – taito jonka itse aloin jo unohtaa.

Kun istumme hakemassa jonkun toisen tuottamaa tietoa, tai istumme tuijottamassa kun muut liikkuvat jäällä ja juomme samalla kaljaa, emme ainoastaan pilaa terveyttämme – sehän nyt menee nykyään kaikesta mitä teemme – vaan myös sylttäämme aivomme. Aistimme turtuvat informaatioon.

On aivan mahtavaa mennä keväiseen metsään, päästää koira irti ja tuijotella puitten latvoja. Kuunnella kun linnut laulavat ja oravat pyörivät puunrungon ympäri – ja sitten iPhone ilmoittaa sähköpostista, Lumia tööttää kalenterimuistutuksen, tajuan etten liiku ja Sports tracker on päällä! Mitä sykemittarinikin tästä sanoo! Olen mennyt metsään, mutta olen samalla ottanut istumisen mukaani. Puhelimet, kalenterit, aikataulut, suorittamisen, tietämisen, osaamisen, voittamisen. Markkinoinnin ja myynnin.

Istumisen kulttuuri ei liity tuoleihin, sohviin ja keinuihin, se on termiään laajempi ja pahempi syrjäyttäjä. En minä tarkoita, että olisi sen parempi lähteä lenkillekään. Ainakaan jos laitetaan musiikit korviin, puhelin taskuun, sykemittari ranteeseen.

Tänään on sunnuntai. Jospa keittelis kahvit ja kävisi kävelyllä. Olenhan jo istunut ja linkittänyt tässä reilun puolen tunnin ajan. Vielä kun olisin lukenut Paulo Coelhoa ja opetellut häneltä jonkin tilanteeseen soveltuvan sitaatin, olisi tämä paradoksaalinen vuodatukseni täydellinen kehäpäätelmä. Mutta yritinpähän ainakin miettiä itse, se oli vaihteeksi ihan mukavaa.

kommenttia
  1. Tuula sanoo:

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Ajatukseni on pyörinyt samoissa ajatuksissa kuin sinulla. Vihdoinkin on tilaa uusille ajatuksille ja yksitoikkoiset rutiinit loppuu. Istuminen tappaa…se on totta..en tiedä milloin minulla on viimeksi aivokapasiteetti mennyt näin suppeaksi ja suoraviivaiseksi :). Mutta nautitaan elämästä ja etsitään uusia kokemuksia ja onnistumisia. Nauti perheestä, se on parasta mitä ihmisillä on ja hienoo että, miehillä on aikaa myös perheelleen jakamaan arkea puolisoinsa kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s