Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, sanoo vanha viisaus. Tämä on tuttu juttu minullekin: opastan salilla ihmisiä liikkumaan riittävästi ja kehittävästi, mutta oma treenaaminen jää sivurooliin.
Harrastan perinteistä salitreeniä, crossfitiä ja joskus juoksenkin. Näin on ainakin paperilla. Tutkin omaa treenipäiväkirjaani ja nololta näyttää.
Olen maaliskuun puolivälistä tähän päivään tehnyt 12 kunnollista treeniä sekä yhden juoksulenkin. Siis noin kuudessa viikossa.
Aloittelevalle saliharjoittelijalle kerron, että kaksikin treenikertaa viikossa riittää, kun tekee kerralla hyvin. Kolme kertaa on parempi. Edistyneen kannattaa treenata jo 4-6 kertaa viikossa, vähän tavoitteista riippuen.
Kaksi treenikertaa riittäisi varmaan minullekin, kun en ole ammattilaisurheilija. Ohjelmani on kuitenkin nelipäiväinen ja muistiinpanoni paljastavat saamattomuuteni: kolmen viikon treenikiertoon olen käyttänyt tuplasti aikaa.
Vähän noloa.
Nyt olisi vuorossa kevyt viikko, mutta enpä taida tarvita sitä.
Tässä syy miksi treeneistään kannattaa pitää kirjaa ja laittaa kaikki muistiin. Helposti luulee tekevänsä asioita ja harhautuu ohjelmastaan. Toki olen tajunnut olevani jäljessä ohjelmoinnissa, mutta vasta treenivihko paljasti karun totuuden.
Sitten alkaa selittely: no, onhan tässä ollut paljon töitä, 50 tunnin työviikot, perheellisen kotitouhut, autonrenkaatkin piti vaihtaa…
Liikunnan ohjelmointi täytyy tehdä oman tilanteen ja tavoitteiden mukaiseksi. Jos oikeasti ei pääse salille neljästi viikossa, ei kannata suunnitella moista.
Pitää kuitenkin miettiä myös, voisiko aikaa nipistää jostain.
Mitä jos ei katsoisikaan Sinkkulaivaa, vaan lähtisi treenaamaan?
0
